|
|
|
|
|
YANG-TYYLIN LYHYT HISTORIA
|
|
|
|
| Yang-suvun taijin mestarit perustajastaan Yang Lu Chanista lähtien |
 |
Yang Lu Chan
1799 - 1872
|
|
|
|
|
 |
Yang Ban Hou
1837 - 1892
|
|
|
|
|
 |
Yang Chien Hou
1839 - 1917
|
|
|
|
|
 |
Yang Cheng Fu
1883 - 1936
|
|
|
|
|
 |
Yang Shou Chung
1910 - 1985
|
|
|
|
|
 |
Chu King Hung
1945 -
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Taiji on välittynyt kiinalaisessa Yang-suvussa mestarilta toiselle vuosisatojen ajan säilyttäen harjoituksen eri osa-alueet kaikessa rikkaudessaan. Alkuperäinen Yang-tyyli on suvun perinne sellaisena kuin mestari Yang Shou Chung (1909 – 1985) oppi sen isältään Yang Cheng Fulta (1883 – 1936), joka oli yksi historian kuuluisimmista taiji –mestareista. Isänsä apuopettajana 14-vuotiaasta toiminut Yang Shou Chung puolestaan koulutti kolme mestaria, joista Chu King Hung on opettanut alkuperäistä Yang-tyyliä Euroopassa yli 30 vuoden ajan.
Yang Lu Chan kehitti ja vakiinnutti Yang-tyylin taijin Manchu-dynastian alussa, noin 300 vuotta sitten. Kun Kiinassa puhutaan jostakin henkilöstä, on tapana käyttää sukunimeä etunimen edessä päinvastoin kuin useimmissa länsimaissa.
Yang Lu Chanin sanotaan olleen palvelija eräässä kiinalaiseen eliittiin kuuluneessa perheessä ja katselleen usein salaa perheen taiji -harjoituksia. Hän harjoitteli ahkerasti vapaa-ajallaan. Eräänä päivänä hänen salaisuutensa paljastui. Tuolla hetkellä hänestä oli tullut jo varsin pätevä ja kun hän näytti kykynsä mestarille, tämä hämmästyi Yang Lu Chanin voimakasta kutsumusta ja hyväksyi hänet oppilaakseen.
Yang Lu Chan opiskeli mestarinsa johdolla yli 20 vuotta ja kehitti sitten oman taiji-tyylinsä. Hänen taijinsa kehittyi Chen-tyylistä. Kun Chen-tyylissä nopeat ja räjähtävät liikkeet vuorottelevat hitaiden kanssa, Yang-tyylin taiji puolestaan on rauhallisempaa ja säännöllisempää muistuttaen joen virtaamista tai pilvien lentoa. Pyöreät liikkeet edesauttavat syvää hengitystä, jolla on juurensa dantienissä. Yang-tyylissä pehmeys yhdistyy energiaan. Muodon jokainen liike pitää sisällään puolustus- ja vastahyökkäystekniikoita.
Myöhemmin Yang Lu Chan opetti taijita Pekingissa tarjoten yleisölle ensi kertaa tilaisuuden tämän taidon oppimiseen. Voitettuaan lukuisia turnauksia hän tuli nopeasti tunnetuksi taijinsa itsepuolustustaidosta ja sai lisänimen Yang Lyömätön. Itse asiassa hän vältti haavoittamasta vastustajiaan ja saavutti mainetta mestarina, joka löi nämä hymyillen. Hänestä tuli niin kuuluisa, että Kiinan keisari kutsui hänet palatsiinsa opettamaan. Keisari kuitenkin julisti, että taiji oli liian hieno taito talonpojille ja Yang Lu Chan sai opettaa ainoastaan keisarillista sukua ja vartijoita. Tästä syystä Yang-tyylin taiji pysyi Kiinassa pitkään tuntemattomana.
Tuohon aikaan Kiinan keisari samastettiin Jumalaan, koska hän hallitsi maailmaa (Kiinaa), ja häneltä saatu määräys oli peruuttamaton kuten Yang Lu Chanin tapauksessa: tottelemattomuus merkitsi kuolemaa. Yang Lu Chan opetti kuitenkin vain osan taidoistaan keisarin palatsissa, mikä vahvisti oppilaiden terveyttä ja auttoi näitä itsepuolustuksessa. Hän jätti opettamatta mm. suvun qigong -perinteen, joka on koko taiji -harjoituksen perusta ja jota ilman oppilaan edistyminen on varsin hidasta.
Yang Lu Chan opetti qigong -harjoituksen ja tietyt muut taidot ainoastaan suvulleen ja pienelle joukolle talonpoikia kaikessa hiljaisuudessa. Kaikki Yang Lu Chanin oppilaat säilyttivät uskollisesti salaisuuden, sillä mm. suvun qigong- perinnettä on opetettu julkisesti vasta 1950-luvulta lähtien hänen pojanpojanpoikansa, Yang Shou Chungin toimesta.
Vuoden 1911 vallankumouksen jälkeen mestari Yang Cheng Fu (1883 – 1936), Yang Lu Chanin pojanpoika päätti paljastaa Yang-tyylin taijin suurelle yleisölle, kuten hänen isoisänsä oli toivonut. Hänellä oli kymmeniä tuhansia oppilaita ja näin taiji levisi manner-Kiinaan ja sieltä koko maailmaan. Yang Cheng Fu’ta pidetään 1900-luvun merkittävimpänä taijin tulkitsijana. Hänen oppilaansa opettavat nykyään kautta maailman.
Yang Cheng Fu oli paitsi poikkeuksellinen opettaja myös aikakautensa suuri taistelulajien mestari. Hän liikkeensä eivät olleet koskaan löysiä vaan hänen koko kehossaan ruumiillistui taijin olemus. Hän sanoi toisinaan: ”Taijiquan on taito, jossa voima kätkeytyy liikkeisiin kuten puuvillaan piilotettu neula.” Hän korosti rentouden ja mielenhallinnan merkitystä oppilailleen lakkaamatta. Yang Cheng Fu oli äärimmäisen vahva push-hands-harjoituksessa ja taistelussa. Hänen pienimmissäkin liikkeissään oli hämmästyttävä voima: vastustaja tunsi hädin tuskin kosketuksen, kun hän jo lensi useita metrejä. Siinä missä ulkoisten taistelulajien edustajat pyrkivät usein vahingoittamaan vastustajaa, Yang Cheng Fu kykeni isoisänsä tavoin voittamaan tämän haavoittamatta tätä.
Yang Cheng Fu’n vanhin poika Yang Shou Chung (1909 – 1985) aloitti taijin opiskelun 8-vuotiaana. 14-vuotiaasta lähtien hän toimi isänsä apuopettajana ja 18-vuotiaana hän opetti taijita useissa Kiinan maakunnissa. Vuonna 1949 hän muutti Hong Kongiin Kiinassa tapahtuneen kommunistivallankumouksen takia. Siellä hän perusti vuonna 1953 ITCCA:n (International Tai Chi Chuan Association) edistääkseen suvun taijin säilymistä ja leviämistä. Korostaakseen uskollisuuttaan isänsä opettaman taidon hengelle ja periaatteille hän otti käyttöön nimityksen alkuperäinen Yang-tyyli. Alkuperäisen Yang-tyylin erikoisuutena voidaan pitää sellaisten tekniikoiden runsautta, joiden avulla taijista tulee "sisäistä", toisin sanoen chi-energiaan perustuvaa vastakohtana puhtaan lihasvoiman käytölle.
Yang-sukua voidaan pitää merkittävimpänä yksittäisenä vaikuttajana taijin maailmanlaajuisen leviämisen takana. Nykyään juuri Yang-tyyliä harjoitetaan eniten Euroopassa, Amerikassa ja Kiinassa. Vuonna 1973 Yang Shou Chung kirjoitti: ”Tämän perinteen edelleen välittämisen seurauksena taijiquanista on tullut hyvin suosittua erityisesti viime vuosina. Itse asiassa tämä on neljän sukupolven ponnistelujen tulos.” Mestari Yang kuoli vuonna 1985. Häntä pidettiin yhtenä alan merkittävimmistä auktoriteeteista ja hän kykeni demonstroimaan taiji -harjoituksen kaikki hienovaraiset puolet.
Mestari Chu King Hung on yksi edellisen kouluttamasta kolmesta mestarista ja opiskeli tämän johdolla yhteensä 27 vuotta. Lontoossa asuva mestari Chu johtaa ITCCA:ta Euroopassa, missä hän on opettanut alkuperäistä Yang-tyyliä jo usean vuosikymmenen ajan. Hän edustaa samaa sisäisen energian tasoa, josta Yang-suvun mestarit ovat olleet kuuluisia: hänessä hymy ja pehmeys yhdistyvät hämmästyttävään voimaan.
Mestari Chu on kunnioittanut mestareidensa edelleen välittämää perinnettä kokonaisuudessaan. Hänen opetuksensa muodostaa täydellisen perinteisen tien,
jonka pääetappeina toimivat hengityksen ympärille kietoutuvat niin sanotut sisäiset periaatteet, jotka ovat lopulta läsnä harjoituksen kaikissa osa-alueissa. Tehdäkseen taiji -liikkeiden merkityksen paremmin ymmärrettäväksi mestari Chu on antanut paljon rationaalisia selityksiä ja luonut lukuisia maamerkkejä salliakseen meidän tuntea ruumiissamme kiertävän energian. Hänen tapansa opettaa on aivan erilainen kuin perinteinen kiinalainen opetustapa, joka perustuu jäljittelyyn eikä opettaja vastaa kysymyksiin kuin siinä tapauksessa että ne ovat hyvin asetettuja.
Tässä päinvastoin liikkeet kerrataan useaan otteeseen, kunnes oppilas on ymmärtänyt ne hyvin ja osaa toistaa ne oikein. Opetus kunnioittaa oppilaan kehityskykyä ja odottaa, että tämä on sisäistänyt jo opetetun ennen seuraavalle tasolle siirtymistä. Lisäksi oppilas voi testata kaikkia liikkeitään parin kanssa todetakseen, toimiiko energia niissä vai ei. |
|
|
