Mestari Chu King Hung – haastattelu

Chu_King_Hung

Mestari Chu King Hung tunnetaan Euroopassa laajasta tietämyksestään, qi’n hallinnastaan ja taijiquanin teknisestä virtuositeetistaan. Vedettyään Pariisissa l’Eau et la roue –seuran järjestämän kurssin, jolle osallistui satakunta oppilasta, hän antoi Karaté Bushido –lehdelle haastattelun, jossa hän täsmensi sisäisen energian käsitettä ja puhui elämästään ja rikkaasta polustaan.

 

Mestari Chu syntyi Kantonissa vuonna 1945. Hän opiskeli taijiquania 12-17-vuotiaana herra Lao –nimisen naapurinsa johdolla. Herra Lao oli kuuluisan Chen Wei Mingin oppilas. Chen Wei Ming puolestaan oli ollut Yang Cheng Fu’n oppilas.

Mestari Chu King Hungin mestarit olivat herra Lao sekä erityisesti Yang Chou Chung, joka oli Yang Cheng Fu’n, taijiquanin suuren levittäjän Kiinassa, vanhin poika.

Alkuperäiseksi Yang-tyyliksi kutsuttu taijiquan-tyyli, jota mestari Chu harjoittaa, tulee hänen mestariltaan Yang Shou Chungilta. Yang Shou Chungin johdolla Mestari Chu saattoi oppia taijiquania siten kuin sitä tuohon aikaa perinteisesti opetettiin, mestarin kodissa.

International Tai Chi Chuan Associationin (ITCCA) perusti mestari Chu mestarinsa Yang Shou Chungin luvalla edistääkseen Yang-suvun tyyliä. Mestari Chu asettui asumaan Iso-Britanniaan 1970-luvulla ja on ollut ITCCA:n johtaja Euroopassa vuodesta 1973 lähtien. Hän vetää kursseja Euroopan unionin maissa ja jatkokouluttaa opettajia Lontoossa.

Karaté-Bushido (KB): Mestari Chu, opitte lapsuudessanne taijiquania tavalla, jolla sitä vielä tuohon aikaan harjoitettiin, toisin sanoen perinteisesti, eikö vain?

Mestari Chu: Kyllä. Talosta, jossa asuin lapsuudessani, näin naapurini, herra Laon puutarhan. Hän harjoitteli ja opetti taijiquania perinteisellä tavalla puutarhassaan. Herra Lao oli maineikkaan Chen Wei Mingin oppilas, ja Chen Wei Ming puolestaan oli ollut yksi Yang Cheng Fu’n pääoppilaista. Tuohon aikaan herra Lao oli jo yli 70-vuotias. Hänen oppilaansa olivat enimmäkseen iäkkäitä ihmisiä, joiden terveys oli heikko ja jotka pitivät taijiquania ainoastaan terveysliikuntana. Hänen oppilaissaan ei ollut nuoria. Mutta kerran eräs nuori mies tuli tekemään tui-shouta, ”push-handsia”, herra Laon kanssa. Huolimatta iästään ja hauraasta ruumiinrakenteestaan herra Lao voitti nuoren miehen nopeasti. Ja minusta näytti, ettei hän ollut paljoakaan ponnistellut tämän tehdäkseen!

KB: Näinkö päätitte ryhtyä opiskelemaan taijita hänen kanssaan?

Mestari Chu: Kyllä. Herra Lao kuului Kuomintangiin ja oli siinä varsin korkeassa asemassa. Hän oli oppinut taijiquania Shaghaissa Chen Wei Mingin kanssa. Opiskelin hänen kanssaan viisi vuotta, kaksitoistavuotiaasta seitsemäntoistavuotiaaksi. Chen Wei Ming oli suurenmoinen. Herra Lao tutustui mestari Yangiin palattuaan Yhdysvalloista. Hänen lääkärinsä oli ollut huolissaan hänen terveydestään ja käskenyt hänen palata voidakseen hoitaa häntä. Muistan aina Shanghaissa eräällä terassilla otetun valokuvan, jossa nuo kaksi opettajaa opettavat yhdessä perinteisissä, tahrattoman valkeissa puvuissaan.

KB: Millainen käsitys teillä oli tuohon aikaan taijin harjoittamisesta?

Mestari Chu: No, ensinnäkin olin tajunnut, että herra Laon kaltainen iäkäs mies kykeni helposti lyömään nuoremman. Ymmärsin hyvin että taijiquan oli taito, joka piti sisällään jotakin erityistä suhteessa muihin, mutten tiennyt todella mitä. Minusta näytti, että terveysliikunta ja taistelutaito saattoivat itse asiassa muodostaa loistavan yhdistelmän ja tämä motivoi minua suuresti tuon vieraan lajin oppimisessa. Ei pidä unohtaa, että olin nähnyt herra Laon harjoittelevan puutarhassaan varhaisnuoruudestani lähtien. Koska herra Lao opetti myös puistoissa, olin saanut selville, että oli myös muita kiehtovia lajeja, joita tietty joukko ihmisiä harrasti puistoissa: jotkut harjoittivat xinguita, toiset baguaa ja jotkut vielä wing chunia… Näin päädyin itsekin opiskelemaan näitä lajeja. Herra Laon tunneilla kävi myös taolainen munkki, herra Leung. Viimeksi mainittu arvosti taijiquania suuresti, sillä hän näki siinä merkittäviä yhtäläisyyksiä taolaisen filosofian kanssa. Herra Leung vastasi pienestä temppelistä Kantonissa. Juuri hän perehdytti minut taolaiseen meditaatioon, hierontoihin ja terveysharjoituksiin. Tuossa iässä minun oli kuitenkin varsin vaikea ymmärtää minulle tarjotun kallisarvoisen opetuksen merkitystä, ja minulla oli vain hämärä aavistus siitä, mitä taolaisuus saattoi olla.

KB: Entä kuinka tutustuitte mestari Yang Shou Chungiin?

Mestari Chu: Eräänä päivänä kysyin herra Laolta, kuka Yang-suvun edustajista oli lajin paras taitaja. Herra Lao vastasi, että heitä oli useita erinomaisia. Hän tunsi hyvin mestarit Yang Cheng Fu’n ja hänen vanhimman poikansa Yang Shou Chungin, sillä he asuivat hänen luonaan käydessään Kantonin yliopistossa. Tuohon aikaan mestari Yang Shou Chung oli kuitenkin jo muuttanut Hong Kongiin. Koska halusin parhaan mestarin, herra Lao piti minua jokseenkin yliampuvana noin nuoreksi mieheksi. ”Et ainoastaan kykene omaksumaan sitä mitä sinulle näytän vaan väität jo, että olet kypsä opiskelemaan suurimpien mestarien johdolla?” Herra Lao ei tyytynyt opettamaan minulle pelkästään taijiquania. Hän halusi opettaa minulle myös käyttäytymissääntöjä, joista olisi minulle hyötyä elämässä.
Herra Lao oli yhtä kiinnostunut lajinsa terveyspuolesta kuin taistelupuolesta. Kun kysyin häneltä syytä hänen voittamattomuuteensa tui-shoussa, hän vastasi että se johtui hänen qigong-harjoituksestaan. Hänelle taijiquan oli eräänlaista qigongia. En tietenkään tiennyt vielä, mitä qigong oli, mutta olin siitä hyvin kiinnostunut kuullessani puhuttavan siitä. Ounastelin, että tuo harjoitus kätki sisäänsä mittaamattoman arvokkaita aarteita! Tuohon aikaan oli kuitenkin vielä varsin vaikea matkustaa Kantonista Hong Kongiin. Maantieteellisesti se näytti läheiseltä, mutta todellisuudessa se vastasi kaukaiseen ja vieraaseen maahan uskaltautumista. Koko perheeni muutti kuitenkin Hong Kongiin vuonna 1962. Etsin mestari Yangin käsiini heti saavuttuani. Nähdessään minut hän kysyi: ”Mitä teet täällä?” ”Olen tullut oppimaan taijiquania kanssanne”, vastasin. ”Ja kuka sinut lähetti?” ”Herra Lao, mutta hän on nyt kuollut.” Näin saatoin käydä oppitunneilla mestari Yangin luona vuoteen 1970 asti. Sitten lähdin Lontooseen. Siellä asui eräs ystäväni, joka opetti kungfua. Hän ehdotti, että opettaisin siellä alkuperäistä Yang-tyyliä, joka oli tuohon aikaa täysin tuntematonta Englannissa.

KB: Ette kuitenkaan katkaissut kokonaan siteitänne Hong Kongiin?

Mestari Chu: En. Kävin Hong Kongissa säännöllisesti jatkaakseni harjoittelua mestari Yangin johdolla. Tätä jatkui aina hänen kuolemaansa vuonna 1985 asti. Minusta oli tullut jo vuonna 1973 mestari Yangin valtuuttama ITCCA:n edustaja Euroopassa. Muutamassa vuodessa koulu kehittyi niin, että siitä tuli yksi Englannin ja Euroopan merkittävimmistä.

KB: Onko Yang-tyyli erilaisine variaatioinen levinnein taiji-tyyli Euroopassa?

Mestari Chu: Kyllä, mutta siinä havaitaan useita erilaisia taipumuksia: yksi suuntautuu kohti voimistelua, toinen kohti tanssia ja kolmas kohti ulkoista koulukuntaa. Itse olen sitä mieltä, että alkuperäinen Yang-tyyli kunnioittaa taijiquanin perusperiaatetta, joka edellyttää ennen kaikkea sisäisen energian kehittämistä ja myös kaiken toiminnan alistamista tälle periaatteelle (mikä erottaa ulkoisen ja sisäisen koulukunnan toisistaan). Alkuperäinen Yang-tyyli painottaa yhtä paljon terveysliikunnan tasoa kuin taistelulajin tasoa. Ideana on tehdä taistelulajien harrastajat tietoisiksi, että on olemassa erilainen tekemisen tapa, joka ei yhtäältä perustu lihasvoimaan. Toisaalta nämä periaatteet juontuvat filosofiasta, taolaisuudesta. Nämä periaatteet ovat erittäin arvokkaita harrastajalle, jos hän haluaa oivaltaa taitonsa koko laajuuden!

KB: Painotatte sisäisen energian kehittämisen tärkeyttä. Mutta mikä on mielestänne syy siihen, että tämä periaate on suhteellisen tuntematon?

Mestari Chu: Syy on siinä, että tämä periaate on pääasiassa kehitetty Yang-suvun sisällä (ja että se oli pitkään perhesalaisuus – haastattelun kiinasta ranskaksi kääntäneen Paul Woofonin huomio).

KB: Taijiquan demokratisoituu yhä enemmän ja se vetää yhä enemmän ihmisiä kaikkialla maailmassa. Onko tämä kehitys mielestänne tyydyttävää?

Mestari Chu: Kyllä, sillä taijiquan on myös luonnollinen psyko-fyysinen harjoitus ja tästä syystä hyvin suotuisa yksilön tasapainolle. Sen säännöllinen harjoittaminen kehittää ihmistä aivan kuten muut taidot, esimerkiksi musiikki tai tanssi. Sitä paitsi yhä useammat taiteilijat opiskelevat taijiquania, eikä se ole sattuma.

KB: Taijiquan on taito, jonka laajuutta ja merkitystä on vaikea kuvitella. Mitä sen osaaminen mielestänne tuo syvällisimmin esiin?

Mestari Chu: Kuten edellä selitin, sen harjoittaminen sallii henkäyksen, qi’n kehittämisen. Qi’n yltäkylläisyys, kun se kiertää kehossa runsaana ja harmonisena, tuo luonnostaan mukanaan hyvänolon tunteen, jota voidaan kutsua ”happy qi’ksi”, toisin sanoen iloiseksi qi’ksi.

KB: Mitä mieltä olette taiji-harrastajien nykytasosta Euroopassa Kiinaan verrattuna?

Mestari Chu: Aiemmin taso oli Kiinassa korkeampi. Mutta niiden 25 vuoden aikana, jotka olen elänyt ja opettanut Euroopassa, olen pannut merkille suuren kehityksen ahkerissa, nuorissa ja terveissä oppilaissa. Tämä tarkoittaa mielestäni, että Eurooppa on hiljalleen ottamassa kiinni välimatkaansa Kiinaan.

Haastattelu on julkaistu Karaté Bushido –lehdessä helmikuussa 1998.